Hieno Mailis, huono Ida

Milloinkohan sitä oppisi ratsastamaan..

Otsikko kuvaa hyvin meidän kenttäkauden aloitusta. Miksi, oi miksi en osaa ratsastaa?

Päivä alkoi normaaliin tapaan koulukokeella, tällä kertaa lämmitetyssä Opistohallissa. Luojan kiitos, sillä ulkona oli ihan pirun kylmä tuuli ja vähän pakkastakin!

Mailis oli koulukokeen verkassa tosi rauhallinen ja oikeastaan aika kivan tuntuinenkin. Radalla se vähän kyttäsi tuomaripäädyn toista kulmaa, mutta ei nyt mitenkään ihmeemmän paljon. Tämä kouluohjelma oli meille sinäänsä hyvä ettei siinä ole alkutervehdystä, mutta ei siinä kyllä oikein ole paljon mitään muutakaan. Aika tylsä ohjelma siis.

Saatiin kuitenkin tehtyä ihan suhteellisen siisti rata. Ei hypitty edes pystyyn peruutuksessa! Tulokseksi saatiin kuitenkin vain 59,3%.  Kerrankin oli itse asiassa niin päin että Mailis tuntui paremmalta kuin se näytti. Tai, kyllä Mailis näytti hyvältä, mutta miksi ihmeessä mä en osaa pitää niitä ohjia kädessä? Ne vaan venyy ja venyy ja venyy. Huoh. Oon muutenkin nyt koko talven ratsastanut Mailista ihan liian matalassa muodossa, niin en tietenkään osannut sitä nytkään nostaa ylemmäs..

Mietin aika pitkään että olisin jättänyt tuon videon julkaisematta - niin paljon oma ratsastus nolottaa - mutta totesin että mitä sitä turhaan salailemaan. Huonoja ratkaisuja tekee kaikki, huonoja suorituksia tulee kaikille, tässä on mun. 

Ja sitten estekokeeseen.. Nyt oon parina viime viikonloppuna hehkuttanut tännekin että ollaan tehty niin kivoja ja siistejä esteratoja niin eikö nyt sitten tule taas tällainen hirvitys.

Eka ja toka ehkä aavistuksen lähelle, kolmonen ja nelonen yllättävänkin hyvin (väli oli tosi lyhyt kolme) ja viitonen (kahden askeleen sarja) meni myös tosi kivasti.
No eikös sitten vitosen jälkeen leviä koko homma käsiin. Kutoselle oli suhteutettu kaareva linja ja mitä tekee Ida kun ei näe paikkaa: tuuppaa niin maan perkeleesti! Hienoa ratsastusta taas. Olis ollut mulle ihan oikein saada puomi tosta! Mailis on vaan niin ihana ja hieno hevonen että se pelastelee mun mokia joka välissä.

Seiska ja kasi (yhden askeleen sarja) menivät onneksi vähän paremmin. Mutta silti jäi ihan hirveä sonnan maku suuhun tuosta kuutosesta! Oon ollu niin onnellinen viime aikoina kun en oo pitkään aikaan lähtenyt enää tuuppaamaan esteelle.. Ei noin pienellä radalla pitäisi tulla noin naurettavan typeriä virheitä!

Tuloksena kuitenkin siis nolla. Paitsi että ei ollutkaan, vaan yksi virhepiste ajasta. Mun piti kääntää tuossa ennen viimeistä sarjaa jo aiemmasta välistä, mutta enpäs sitten kääntänytkään kun ei ollut aivot mukana. Taas kerran, Ida, opettele ratsastamaan..

Maastoon lähdettiin tuloksella -62,3 ja muistaakseni 18. sijalta.

Kuvat esteistä löydät täältä: http://jenspa.kuvat.fi/kuvat/Maastoesteet/Helpon+maastoesteet+Yp%C3%A4j%C3%A4+22.3.2015/

Ennen maastoradalle lähtöä sai ottaa kaksi hyppy-yritystä joko ykköselle tai kakkoselle. Mä päädyin ottamaan vain yhden ja vain kakkoselle.

Mailis tuntui radalle lähdettäessä oikeastaan aika hyvältä. Tähtäsin siis ykköselle luottavaisin mielin! Esteet 1-8 sujuivatkin ihan suhteellisen hyvin.
Ysille kuitenkin tuli mukava työtapaturma eli tein taas saman kuin estekokeessa. Kuinka tyhmä voi olla!! Siihen tuli siis huono hyppy ja siitä suhteutetulla linjalla ollut 10 tuli vähän kaukaa mutta muuten ihan ok. 11-12 linja oli aavistuksen ahdas mutta siitäkin selvittiin.
13. oli kapea aika hankalalla tiellä, mutta se sentään sujui hienosti! 14. otettiin pieni kosketus, ja 15. oli myös kapea samantyyppisellä vaikealla tiellä. Se meni hyvin vaikka se oli ehkä radan pelottavin este!
16. ja 17. väli oli lyhyet neljä askelta tai jäätävän isot kolme. No tehtiinkö me tietenkin 3 ja ½. Tietty. Syy: en osaa ratsastaa. Hups.

Sitten vielä viimeisen yli lennokkaasti ja oltiin maalissa ilman este- tai aikavirheitä tuloksella -62,3. 

3

11

15

Lopputuloksissa oltiin sitten tosiaan 16./40, johon olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen! Varsinkin kun tuolla oli tosi kovia nimiä mukana.

Muuten voisinkin olla todella tyytyväinen, jos ei suussa olisi hienoinen sonnan vivahde. Äiti yritti tsempata kotimatkalla että nämä olivat kuitenkin kauden ekat kisat ja että ei se niin pahalta näyttänyt. Mutta ei auta, ruoskin ja potkin itseäni silti. Mulla on niin pirun hieno hevonen mistä olisi ihan mihin vain jos vain osaisin pyytää!

Noh, ensi kerralla tavoitteena on tehdä hyvän tuloksen lisäksi täydellisen siistit radat. Ei liian pitkiä ohjia tai esteille tuuppaamista. Ehkä vielä joskus..

Loppukevennyksenä allekirjoittanut & Helena pelottavan 15. esteen kanssa!

KMR seuraestekisat

Poikettiin eilen ulkoiluttamassa uutta heppa-autoa Kotimäen pienissä estekisoissa. Päädyin sitten kuitenkin hyppäämään 110cm, kun se metri olisi tuntunut turhan helpolta..

Ja se oli ihan hyvä päätös! Vaikka verkka-alue olikin ihan hirveä (en voi sietää koppavia pikkutyttöjä poniensa kanssa jotka laukkailee pitkin ja poikin eikä yhtään välitä kanssakilpailijoista) niin sain Maikun kuitenkin radalle aika hyvin kuulolle.



Videolla on myös tuossa alussa verkkahyppy, jonka sai ottaa ennen radan aloittamista!

Olipas se helpon tuntuinen rata. Välillä laukan vaihtumisen kanssa oli vähän ongelmia, mutta olin vain rauhallinen enkä antanut sen häiritä.
Maikku oli kyllä ihan super hieno! Se suoritti kuin kone.. Se oli taas tosi hyvän tuntuinen sillä tapaa että sitä oli helppo ratsastaa. Ennen radalle lähtöä tuntui että se olisi ollut vähän pohkeen takana, mutta ei se kyllä radalla siltä tuntunut :)

Oon niin ylpeä mun pikkutammasta. Kohtahan meidän pitää startata jo 120cm ;) No, ehkä siihen on vielä aikaa..


Kaikki postauksen kuvat (c) Jenni Santanen, kiitos tuhannesti!!

vähän lähelle, hups :D

Alueranking 2014

Kenttäratsastus, juniorit

1. Setälä Karoliina / Chinoux Z 2855 VARSA 31 p.

2. Kuru Ida / Piccola Peste TS Ratu 14 p.

3. Riikonen Milla / Herbi POR 12 p.

Tehtiin me ilmeisesti jotain oikein viime kaudella :)

Kevät!!

Nätti poitsu ♥

Prinsessa testaa uutta kulkupeliä

Ei oo lunta enää ei! Tänään lähti Maikultakin hokit..

Ei mulla muuta. Vähän vaan kännykkäkuvia ennen kuin lähden juhlistamaan täysi-ikäisyyttäni ;)

  

Saanko esitellä: tiimin uusin jäsen!

Tällainen yllätys tällä kertaa!

Edellinen hevosauto alkoi olla hieman ikääntynyt, joten oli aika päivittää uuteen malliin. Päädyttiin saman merkin hieman isompaan autoon Theault Proteoon. Se on vm. -12 ja se on rekisteröity kuorma-autoksi eli C1 -kortin menopeliksi.
Siinä on tilat kahdelle hevoselle, istumapaikat yhteensä viidelle ihmiselle ja nukkumapaikat kahdelle. Sisäkorkeutta ja hevostilan pituutta on hieman enemmän kuin edellisessä autossa - hyvä Pelsikselle - ja tästä löytyy kaikkea pientä kivaa..

Kuten tämä. Tuohon tankoon (miksikä tuota nyt kutsuisi) saa sidottua hevosen, siihen voi laittaa satulan, ripustaa loimia tms. kuivumaan, mitä ikinä keksiikään. Oven saa kuitenkin samalla auki, joka helpottaa paljon.

Takana on kiinteä ruokintapöytä, josta osan saa kuvan tavalla auki, että siihen mahtuu seisomaan. Takana on muutenkin ihanan paljon tilaa, ja ruokintapöydän alta pääsee kätevästi hevostilaan avaamalla tuon oven.

Tämä oli mielestäni superhieno juttu: ilmastointi! Vasemmalla näkyy yksi tuollaisista tavallisista luukuista, mutta tuossa oikealla on noita mustia ilmanvaihtokanavia, jotka voi säätää ohjaamosta puhaltamaan tai poistamaan ilmaa.

Ruokintapöydällä on kaksi kippoa: vesiastia ja rehuastia. Vesikipossa on pohjassa ihan tavallisen näköinen lavuaarin viemäri. Se on siis helppo pestä ja tyhjentää kun laittaa vaan ämpärin alle.

Hevostilassa on ledivalot joka nurkassa!

Ja tämä onkin mun lempijuttu tässä autossa.. Suora luukku hevostilaan! Ai autuutta, niin monta kertaa ollaan äidin kanssa juteltu että pitäis olla luukku mistä voi karjua(ja mätkäistä) kun hevoset pönttöilee.. Ihan täydellistä!

Hevostilassa on kamera..

..jonka matsku näkyy ohjaamossa. Autossa on myös valmiina navigaattori, missä on vaikka mitä lisäominaisuuksia. Siihen saa mm. pyörimään diaesityksen haluamistaan kuvista :D 

Ja ohjaamoon.. Ah, mikä ohjaamo! Täytyy myöntää että oon rakastunut. Niin paljon jalkatilaa ja oikeastaan kaikkea muutakin tilaa! 

Söpö miniliving. Istumapaikat kolmelle tai vaihtoehtoisesti makuupaikat kahdelle. Ei vielä testattu että miten toi käytännössä toimii, mutta ilmeisesti jotenkin niin että tuo selkänoja siirretään vaakatasoon tuohon ikkunan korkeudelle, jolloin saadaan aikaan kerrossänky.

 Topsleeper löytyy mutta siellä ei saa nukkua. Sen sijaan siellä on ihan älyttömästi tilaa kaikille kamoille. Oikea tilaihme tämä auto!
Tykkään tosta living-osasta vielä senkin takia että siellä voi kisapaikalla vaihtaa vaatteet tai mennä lämmittelemään tai ihan mitä vain.

Kyllä tän kanssa kelpaa lähteä ajelemaan vaikka vähän kauemmaskin.  Ja koska kantavuutta on enemmän, on auto käsiteltäessä paljon vakaampi. Tietty nyt on se ongelma, että mulla ei ole C1-luokan korttia.. Onneksi kaikilla muilla perheenjäsenillä on, ja mäkin aion sen heti hankkia kun vain saisin ensin tän B-kortin ajettua.

Perjantaina auto pääsee testiin kun lähdetään Mailiksen kanssa Lemuun istuntavalmennukseen. Tulee taas niin tarpeeseen.. Mä oon mutkalla kuin korkkiruuvi!

Mitäs tykkäsitte? :)

Mulla on niin hienot hepat!

Olivat niin hienosti koko päivän. Pelsiksellä oli edessä sen eka startti suomen maalla, jee! Poika oli oikein pirteänä aamusta asti ja reippaasti se oli kisapaikallakin vaikka välillä vähän jännitti kun oli niin paljon poneja kaikkialla..

Verkassa se oli aluksi aika karsea :D Pää pystyssä kirahvimodessa ja kauhean vahva edestä eikä yhtään malttanut keskittyä kun oli niin paljon nähtävää joka puolella! Siinä lyhyessäkin verkka-ajassa sain sen kuitenkin aika hyväksi. Ainakin sillä tavalla että se vähän keskittyi muhunkin.

Radalla oli tavoitteena vain pitää hauskaa ja päästä maaliin asti. Ja se ainakin onnistui! Pelsis teki hienon nollaradan. Välillä oli laukat vähän miten sattuu mutta se hyppäs niin hienosti ettei mitään rajaa.. Tosi kauniita, ilmavia loikkia vaikka oli niin pienet esteetkin.
Radan jälkeen poika sai paljon kehuja ja pääsi kävelytyksen jälkeen siskon kanssa autoon odottamaan.

Mailiksen luokka alkoikin sitten paljon myöhemmin, niin ehdin hyvin käydä syömässä jotain, juoruta kavereiden kanssa ja opetella radan. Oli aika jännä että koko päivän estekorkeudet oli olleet aika pieniä, mutta metriin niitä sitten nostettiinkin vähän reilummin. Ihan hyvä vaan!

Mailiksen verkka ei mennyt kovin hyvin. Se ja Pelsis olivat tässä yhden kisapäivän aikana kehitelleet jonkin kauhean riippuvuuden toisiinsa, ja eihän sitä nyt voi keskittyä kun pikkuveikka on maneesin ulkopuolella! Huikkasin sitten äidille että vie Pelsiksen kauemmas kävelemään, niin johan Mailiskin alkoi edes vähän keskittyä..

Mutta kyllä se kävi kuumana. Ai että kun se oli taas ihan sekaisin.. Turpa ryntäissä, etujalat kauhoivat kuin viimestä päivää ja hampaat narisi ja nirisi.

Kuitenkin kun nostin laukan ja lähdin radalle niin Mailiskin heitti huolet menemään ja keskittyi hyppäämiseen 100%! Ja se olikin niin upea rata. Siis ehdottomasti parhaimpia mitä ollaan ikinä tehty. Ellei paras. Kaikki paikat oli hyviä (pari olis ehkä jonkun mielestä voineet olla millin verran lähellä mutta eivät ne kyllä vaikuttaneet mitenkään sujuvuuteen) ja Mailis pomppi taas ihan uskomattomia loikkia! Siis huh.
Parilla okserilla ehdin jo ajatella että "niin, oiskohan pitänyt startata 140cm.." No, hyvä että hevosella on hauskaa!
Toisessa vaiheessa ratsastin vähän eteen mutta en nyt mitään kaahausvaihetta laittanut silmään.

Mentiin siinä vaiheessa luokan johtoon mutta päädyttiin kuitenkin kakkosiksi. 0,3 sekunnin erolla!! Siis tää on niin mun tuuria. Mutta ei kyllä haittaa, hopea ei ole häpeä vai mites se meni. Mun piti kuitenkin ottaa ennen sarjaa tosi huolellisesti kiinni että mahduttiin sinne väliin.

Palkintojenjaossa Mailis näytti parhaita puoliaan.. Eli ilmeisesti mahaa, sillä aiheutettiin vähän paheksuntaa pienellä pystyynhyppimisellä.

Ja sitten huonoihin uutisiin: Mailiksen radasta ei ole videota. Ei mitään hajua mitä tapahtui mutta äiti ei ollut saanut kameraa päälle. Kyllä surettaa. Kuulemma oli ihan varma että painoi oikeaa nappulaa mutta ei ainakaan mitään ollut tallentunut. Tietenkin nyt kun tehtiin sairaan hieno rata!

No, ei auta itku markkinoilla. Tänä viikonloppuna olisi taas estekisat, tällä kertaa Kotimäellä, mutta vain Mailiksella joka menee ehkä 110cm. Tai metrin. En ole ihan vielä varma..
Haluun saada nyt vielä yhden radan alle ennen 22.pvä olevia hallikenttäkisoja. Siellä olisi nimittäin kiva olla tikissä. Kouluohjelmakin näytti aika kivalta, ei alkutervehdystä joten ehkä mekin pysyttäis neljällä jalalla!

Lauantaina juhlinkin 18v synttäreitäni.. Tänään pääsin teoriakokeesta läpi ja maanantaina on vielä vuorossa inssi.. Sitten pääsee audikin tuulettumaan! Olettaen että pääsen ekalla läpi.. *paniikki*

Musta salama & ruskea salami

= Mailiksen ja Pelsiksen uudet lempinimet ♥ 

Nyt täytyy myöntää että saan olla todella tyytyväinen mun pieniin heppoihin!

Mailis oli eilen (keskiviikkona) Minnan kouluvalmennuksessa pitkästä aikaa.. On ollut ryhmien kanssa ongelmia niin ei olla päästy pitkään aikaan mukaan mutta nyt vihdoin päästiin! Ja oli kyllä niin ihanaa taas.

Vaikka oltiin uudessa maneesissa vieraiden hevosten kanssa niin neiti käyttäytyi oikein siivosti. Mitä nyt vähän jännitteli toisen päädyn ovea aina välillä, mutta muuten se oli kuin ammattilainen. Ja heti kun aloitettiin tekemään töitä niin se oli aivan superhieno! Ja sillä linjalla mentiin koko tunti.

Ei riitä sanat kuvailemaan sitä miten hieno mun pieni tamma on. Se on vaan paras.

Kuski tosin oli ihan vinossa. Huomasin itsekin miten olin koko ajan ylävartalosta kääntyneenä oikealle! Saatiin kyllä vähän sitä korjattua mutta aina se vasen hartia nousi.. Kumma juttu. Koulusatulassa istuminen sujui muuten aika suhteellisen hyvin taas pitkästä aikaa. Saan ehkä olla aavistuksen ylpeä itsestäni. Ai en? No, olen kuitenkin :)



Kameraa ei ollut mukana mutta äiti oli ollut fiksu ja otti pari lyhyttä pätkää kännykällä. Tehtiin lyhyitä pohkeenväistöjä ravissa ja lievää avoa laukassa. Aika paljon sellaista suoristavaa työskentelyä - tuli tarpeeseen!

Pelsis taas oli tänään myös aivan ihana. Otettiin pari hyppyä ihan vain pienelle ristikolle ja okserille. Okseri oli maksimissaan ehkä 70cm. Huimasti enemmän olisi mennyt mutta ei ollut tarvetta.

Ja voi kuinka sillä pojalla oli hauskaa! Se niin selkeästi nautti taas työnteosta. Loppuraveissa hyppyjen jälkeen se oli ihan uskomattoman hyvän tuntuinen, se oli kevyt ja rento ja tasaisesti tuntumalla. Useammin tällaista, kiitos!



Videomatskua tästä hyppäämisestä ei ole kuin tämä lyhyt pätkä. Ehkä pitäisi taas ryhdistäytyä bloggaajana ja kantaa sitä järjestelmäkameraa mukana?
Tässä paikka oli aavistuksen pohjassa, mutta katsokaa kuinka hienosti Herra Jumbo kerää jalkansa! Tultiin tämän jälkeen vielä kerran paremmasta paikasta ja lopetettiin siihen. Koko ajan oli kyllä sellainen ilmavara että huh huh.. Joku matkii siskoaan ;)

EDIT: unohdin ihan että mullahan oli vielä lyhyt pätkä loppuraveista!

Palaillaan sunnuntaina! Ensi viikolla onkin luultavasti tulossa kivoja uutisia.. En uskalla vielä mitään sanoa jos venyykin vielä ensi viikon yli, mutta kuulette kyllä aikanaan.