15. heinäkuuta 2015

Oulun kenttäkisat



Tämä postaus on sopivasti myöhässä ja kirjoitettu kesken pakkauskiireiden kello yhdeltä yöllä, pahoittelut siis mahdollisista kirjoitus- ja ajatusvirheistä!

Edellisenä viikonloppuna auto suuntasi kohti Oulua ja joukkue SM -kilpailua. Matkaan meni sellaiset 8,5 tuntia, mutta Mailis matkusti kuin enkeli! Kyllä tuo uusi hevosauto oli selkeästi hyvä ostos.. Mailiksella oli ruokintapöydällä koko ajan vettä, mashia ja heinää tarjolla, sen lisäksi se otettiin kahdesti ulos kävelemään ja syömään.

Oulussa autosta käveli varsin hyväntuulisen näköinen pieni tamma valmiina viikonlopun koitoksiin!



Koulukokeen verryttely oli maneesissa jossa oli varsin ahdasta ja todella paljon hevosia ainakin silloin kun me oltiin verkkaamassa. Tuntui että Mailiksen oli vaikeaa keskittyä muhun kun ympärillä oli koko ajan hevosia tekemässä mitä milloinkin.

Mailis ei tuntunut mitenkään erityisen hyvältä maneesin verkassa eikä kyllä ulkona kentälläkään. Onneksi kuitenkin kerrankin homma alkoi sujua kun päästiin kouluaitojen sisään! Saatiin tehtyä kiva, rento ja tasainen rata. Kaikki muu meni aika nappiin paitsi lopputervehdys, joka oli jännittynyt.

Kommenttia tuli lähinnä siitä että muoto oli liian matala ja avoin varsinkin raviohjelmassa, ja niin se taisi olla. Mulla on nyt viime aikoina tullut esille sellainen tapa, että jos M on verkassa huono, alan itse varomaan ja annan sen kulkea liian matalana kun yritän olla suututtamatta sitä.. :') No, hyvä että nyt pystytään tekemään rento ja tasainen rata, ensi kerralla otetaan myös kokoamisastetta mukaan!

Prosentit tosiaan oli meidän ennätys 65,210% eli -52,2p.
    

Estekoe jouduttiin sateen vuoksi siirtämään maneesiin. Mua se ei erityisemmin haitannut, sillä Maikku hyppää maneesissakin oikein hyvin ja se kyllä kääntyy kapeammassakin tilassa.

Rata oli suhteellisen haasteellinen helpon radaksi. Esteet olivat aika tapissa, radalla oli 2 suhteutettua linjaa ja kolmoissarja. Ja kolmoissarjan jälkeen oli vaikeaksi osoittautunut kaarre kapealle muuripystylle.

Myös esteverkassa tuntui siltä etten oikein saanut Maikkua ihan rehellisesti pohkeen eteen. Onneksi radalla Mailis olikin ihan super! Saatiin tehtyä kiva, perussiisti rata. Vähän jouduin tekemään töitä että mahduttiin 18m neljän askeleen väliin tuon jättilaukkaisen pikkutamman kanssa.. Kolmoissarjalla Mailis saikin olla nopea jaloistaan, sillä välit olivat erityisen lyhyet.

Mutta nolla tehtiin ja -52,2p tulos säilyi!

 

Lauantai-iltana käytiin joukkueen + taustajoukkojen kesken syömässä ja juhlistamassa sen hetkistä johtoa SM -kisassa. Oli kieltämättä tosi kiva ilta, meidän joukkue on ihan huippu.

Sunnuntain maastorataa jouduttiin lyhentämään kolmen esteen verran. Raviradan keskusnurmi oli ihan älyttömän vetinen toisesta päädystä, eikä sillä olisi ollut turvallista hypätä.

Rata oli muuten ihan ok. Se oli vähän omituinen sen suhteen, että ensimmäiset 3 estettä olivat radan isoimmat esteet, sen jälkeen oli tietty vesitehtävä (tukkikasa, veden läpi ja toinen tukkikasa) ja puolicoffin, mutta muuten loppurataa kohden rata vain helpottui ja pieneni.

Hieman kyllä jännitti ennen maastoa, selkeästi joukkuekisa tuo omat paineensa! Turhaan kuitenkin hermoilin, sillä Maikku veti kuin kone!! Joka ikisen esteen yli se suorastaan lensi, eikä vilkaissut kahdesti yhtäkään, ei edes mua pelottanutta hautaa coffinilla.

Rata loppui raviradan keskelle, jossa oli kolme viimeistä estettä. Ainoat huonommat ponnistuspaikat tulikin tietty niille :)
Mulle ja Mailiksellekkin tuli selkeästi vähän yllätyksenä se, kuinka pehmeä nurmipohja siellä olikin. Varsinkin raviradan pitkän laukkasuoran jälkeen pehmeä nurmi oli aika outo. Tultiin vähän pohjaan ekalle nurmen esteelle, mutta muuten painettiin varmasti kohti maalia ja joukkue SM kultaa!



Ei ollut turha reissu ei. Joukkueen SM kullan lisäksi napattiin mukaan vielä helpon luokan 2.sija vain 0,6p erolla ykköseen.
Olen todella tyytyväinen siihen miten hyvin Mailis suoritti koko viikonlopun läpi, vaikka 600km matka tietty otti veronsa. Ja nyt tiedän että me oikeasti pystytään tekemään se 65% sieltä kouluradalta jos vain tsempataan!

Nyt onkin tullut aika ottaa pieni loma. Lähden nyt (neljän tunnin päästä, huh) Brightoniin viikoksi parhaan kaverini kanssa. Hepat pääsevät kyllä liikkumaan mutta varsinkin Mailis saa myös viettää erittäin ansaittua kesälomaa. Palataan taas asiaan siis ensi viikolla!

6. heinäkuuta 2015

SM kultaa!!




ja helpon luokan toinen sija! 
Postausta tulossa lähipäivinä kunhan ollaan vähän palauduttu reissusta..

2. heinäkuuta 2015

Valmistelua



Huomenna hevosauton nokka kääntyy kohti Oulua ja joukkue SM -kisoja. Mailiksellahan oli touko-kesäkuun vaihteessa vähän ongelmia leukanivelien kanssa, ja nyt kun niitä on koko kesäkuu hoidettu, tuntuu Maikku paremmalta kuin pitkään aikaan. Sitä on hierottu, se on saanut laserhoitoa, akupunktiota, you name it. Kaikkea mahdollista ollaan tehty että saataisiin taas homma sujumaan.

Kesäkuun puolella hypättiin Pauliinan treeneissä, joissa Mailis oli oikein hyvä, eteenpäinpyrkivä itsensä.
Nyt voin kuitenkin ilokseni sanoa, että vihdoin ollaan pystytty siirtymään käyttämään nivelkuolainta niin rataesteillä kuin maastareillakin! Käytiin viime viikolla Salo Horse Showssa hyppäämässä rennolla fiiliksellä 100cm luokka missä tehtiin ihan kiva nolla. Ja tämäkin mentiin siis nivelillä ilman mitään ongelmaa!




Seuraavaksi siis on taas kenttäkisat edessä. Käytiin eilen Ypäjällä tekemässä hieman valmistelevaa treeniä, eli ihan rennosti vain hypeltiin muutamia esteitä ja pidettiin hauskaa.
Käytiin kokeilemassa uusi alashyppy veteen ja hypättiin joitakin tuttarin ja helpon esteitä. Mailis eteni koko treenin ajan hyvällä temmolla eteen, eikä epäröinyt missään tehtävässä. Veteenkin se hyppäsi kerralla tosi hienosti!


Ennen leukanivelien piikitystä Mailis oli ollut hypätessä vähän oudon tuntuinen, ei oikein edennyt ja halusi kiemurrella ennen estettä. Niinisalon kenttäkisoissahan mä putosinkin kun Mailis kielsi rataesteillä. Hälytyskellot alkoivat soida täysillä viimeistään siinä vaiheessa kun Ratun kenttäkisaharkoissa Maikku meni ohi kahdesta maastoesteestä ja kiemurteli melkein jokaiselle.

Nyt Mailis tuntuu tosiaan todella hyvältä, se on tyytyväisempi ihan joka tavalla. Silti takaraivossa on sellainen pieni tunne, että entä jos taas tulee kieltoja esteillä tai maastossa. Entä jos vieläkään ei lähde homma sujumaan? Tosin äitikin sanoi, että jos nyt tulee jotain kämmejä niin se johtuu vaan mun omasta epävarmuudesta kun jossittelen liikaa. Henkinen valmennus olisi nyt varmaan tarpeen?


Ensi viikolla on taas luvassa Pelsiksen kuulumisia, toivottavasti myös video- ja kuvamateriaalin kera. Pikku poika kehittyy huimaa vauhtia! :)