Ensimmäinen sinivalkoinen

Mailis raukka näyttää ihan hämmentyneeltä!

Kyllä on hienot suojat. Tosi kouluratsastuksellista.



 Lauantaina tosiaan oltiin Laitilassa seurakoulukisoissa helppo B luokassa. Startti oli ihanan myöhään, vasta puoli kuuden aikaan. Mailista kyllä kiukutti lähteä tarhasta kesken päivän. Ja kun vein sen sisälle letitettäväksi, se näki ulkona mun kissan. Sehän oli siis aivan järkyttävän pelottava!

Jouduin siis pyytämään äidin rauhoittelemaan pikku neitiä kun ei se raukka uskaltanut edes hengittää. Se oikeasti tärisi! Ihme heppa. Saatiin kuitenkin tehtyä (älyttömän rumat) sykeröt ja päästiin matkaan.

 Tähän mennessä Mailis on aina kisoissa skarpannut huimasti ja ollut ihan super koko päivän. No pitihän pikku prinsessan tehdä tähänkin poikkeus. Verkassa ei pystynyt yhtään keskittymään. Kun siellä oli muita hevosia, katsojia, hiekkaa, aita, taivas, happea, auringonvaloa ja paljon muutakin tooooosi jännää.
Ei siis auttanut muu kuin siirtymisiä, siirtymisiä ja siirtymisiä. Sain neitiä niillä vähän kuulolle, mutta yhdessä vaiheessa sillä keitti ihan täysillä yli ja meinas ruveta pomppimaan pystyyn. Koulukisoissa. Mmmh.
Maneesissa onneksi se alkoi hyväksyä kohtalonsa ja suostui olemaan nätimmin. Odottelualueella se teki vielä tosi hyviä siirtymisiä ja liikkui tosi kivasti. Mutta itse radalla oli taas tooosi jännää. Varsinkin tuomarinpääty. Ei se itse tuomarin pöytä, mutta ainakin päädyn peilit oli karmivia kun niistä heijastui auringonvaloa. Siis hui.

Rata oli tosi jännittynyt. Alkutervehdyksessä pysähdystä ei edes suoritettu, vaan stepattiin sivulle. Sehän ois ihan liikaa pyydetty että seisottaisiin paikallaan! Päästiin kuitenkin liikkeelle ja selvittiin raviohjelmasta. Keskiravi oli ihan ok, siitä saatiin 7,5, vaikka mua harmittaa koska me ollaan tehty niin paljon parempia keskiraveja treeneissä ja ihan siellä verkassakin. Nyt se oli jotenkin vähän vaisu ja jännittynyt. Höh. Oikeastaan koko raviohjelma oli tosi jännittynyt.

Toista ravivolttia kääntäessä meille tuli aikamoinen kommunikaatio-ongelma. En oikein tiedä mitä tapahtui mutta Maikku pisti vastaan ja mua alkoi naurattaa kun meni niin surkeasti :D

Laukka meni vähän paremmin, Itse asiassa kun nostin laukan niin tunsin miten Maikku huokas syvään "no vihdoinkin me laukataan, oli jo aikakin!"

Käynti oli ihan ala-arvoista. Kun oli ihan kamala kiire! Siinä pysähdyksessä sentään seisottiin hetki paikallaan, mutta muuten käynti oli ihme kipitystä. Ja lopputervehdyksessä ei taaskaan seisottu.

Kun tulin radalta niin sanoin äidillekin että varmaan jotain 57% paikkeilla saadaan. Olin tietty aika pettynyt, mutta minkäs sille voi, joskus menee huonostikin.

Ja sitten tulee kuulutus että 66% ja luokan kärkeen?? Vähän nauratti..

No mikäs siinä, kyllä mulle aina sinivalkoinen ruusuke kelpaa! Mailis taas oli niin ylväänä palkintojenjaossa. Kaula korkealla kuin kirahvilla, että kaikki varmasti näkee kuka nyt voitti. Huoh.

Saatiin muuten luokan tuomarilta vielä ihan face-to-face palautetta. Hän sanoi että mulla on tosi upea ja laadukas hevonen, harmi että se oli tänään niin jännittynyt. Sanoin vaan että juu se on tuommoinen vähän pirteä tapaus, heh heh..

Vaikka en itse ollut ihan tyytyväinen tuohon rataan, niin tulee silti mietittyä että mitä me oltaisiin saatu jos Mailis olisi mennyt yhtä hyvin kuin se normaalisti menee treeneissä? Eipä tässä ainakaan tarvii toivoa menettää ;)

Mietin pitkään että kehtaanko laittaa tämän videon radasta. Jotenkin inhottaa kun tuo oli tähän mennessä meidän huonoin suoritus. Ja mun istuntaongelmat oikein kärjistyivät kun heppa oli niin jännittynyt.. Jalat heiluu ihan kauheesti ja kroppa ei oo yhtään jäntevänä. Kiukuttaa kun istuin verkassakin paljon paremmin mutta radalla vaan kaikki lössähti käsiin!

Ehkä mä joskus vielä opin istumaan tuolla. Ehkä ensi vuonna..

Tässä tämä kuitenkin on. Ensi kerralla menee paremmin!

Shetlanninponin harja turmeltu luvatta

Tällaista tänään. Eräs nimeltä mainitsematon henkilö (jonka älykkyysosamäärän epäilen olevan erittäin alhainen) oli tänään saanut varsinaisen neronleimauksen ja kaivanut mun harjalaukun pohjalta vanhat keittiösakset (joita käytän hintalappujen leikkaamiseen, en todellakaan hevosen harjaan) ja päättänyt niiden kanssa vähän trimmata Paulin harjaa.

Ilman lupaa.

Paulin harjaa on kasvatettu teoriassa koko sen 25 elinvuotta. Se oli suhteellisen pitkä, tosi paksu ja ihanan luonnollinen shetlanninponin harja. No, eipä ole enää. Nyt se on saksittu oksettavan rumaksi pottakampaukseksi, ja pituutta on lähtenyt viitisen senttiä.

Ja mikä oli tekosyy? "No se oli vähän kuivan näkönen niin otin ihan vähän vaan!" Voitte varmaan kuvitella että en ilmaissut mielipidettäni kovin hillitysti.

Olisin jotenkin voinut ymmärtää tämän joltain 10v vuokraajatyttöseltä, mutta ei. Aikuinen nainen, herranjumala sentään. Eikö tule edes mieleen että se poni on jonkun muun omistuksessa, joten ehkä siihen ei kosketa ilman lupaa?

Mä aikalailla kiehun täällä raivosta. En ole varmaan ikinä ollut näin vihainen. 25v poni kun ei enää oikeasti sitä harjaa kasvata takaisin. Ja jos oikeasti sitä olisi halunnut siistiä, niin olisi edes nyppinyt! Herranjumala eikai kukaan järkevä ihminen vedä saksilla paksua harjaa nips naps?!

Mua itkettää. Ja kiukuttaa. En vain voi käsittää miten joku edes kehtaa kajota toisen lemmikkiin. Eikai kukaan nyt toisen koiraakaan klippaa kaljuksi ilman lupaa?

Tässä vertailukuva. Eikö olekin ihanaa?

Ei mulla muuta. Mailis on ihan kunnossa, vaikka siltä olikin hetken toinen etukenkä irti. Lauantaina koulukisat, postausta tulossa siis viikonloppuna.

Lukijat: Onko teillä vastaavia kokemuksia? Miten itse reagoisitte?

Maijan estevalmennus

Rakennetta pari viikkoa takaperin. Muskelimimmi Mailis!

Tänään tosiaan oltiin taas Maija Yli-Huhtalan estevalmennuksessa.

Ensin kun menin hakemaan Maikkua tarhasta, huomasin että se tyttelihän oli roiskuttanut kunnolla rapaa päälleen.. Oli koko pää, kaikki jalat ja maha ihan märkiä ja hiekkaisia. Kiva.

Mailiksella oli ollut melkein viikko vähän kevyempää takatalven vuoksi, ja kaksi edellistä päivää käytännössä vapaita kun oli hieronta keskiviikkona ja eilen kauhea lumimyräkkä. Yritin lähteä Mailiksen kanssa kävelylle, mutta tamma ei suostunut astumaan ovesta ulos! Ei sen puoleen, ei muakaan hirveästi huvittanut sinne mennä..

Maneesissa Mailis kävi aluksi todella kuumana! Itse asiassa kaikki hevoset kävivät aika kuumana, kaksi ratsastajaa oli jo tippunut sillä aikaa kun itse kävelin vasta alkukäyntejä!
Aloitin siis heti verkan siirtymisillä. Käynti-ravi-käynti-pysähdys-ravi jnejne. Pikkuhiljaa Maikku alkoi vähän jo keskittyä työntekoon eikä pelleilyyn.. Vaihdoin nyt kuolaimenkin pehmeämpään. Nyt sillä oli siis fullcheek suussa. Se tuntu aika kivalta!

Aloitettiin harjoitusravissa ja myöhemmin harjoituslaukassa tulemalla vain kahden kavaletin yli. Piti myös tehdä siirtymisiä. Sain taas olla ylpeä kun Mailis oli hieno :) Laukassa kavaleteilla oli aluksi vähän sujuvuusongelmia kun tammalla oli vähän kiirus..

Sen jälkeen tultiin ihan vain yksittäistä pystyä jossa oli maapuomi edessä. Saatiin jo ekan hypyn jälkeen kehuja, että mä istun jo paljon paremmin! Jee!
Nyt jotenkin niiden kisojen jälkeen mä oon pystynyt paljon rennommin ratsastamaan tota esteillä. Oon tajunnut että sitä pohjetta täytyy ihan oikeasti myös käyttää, eikä voi vain jäädä vetämään.

Tultiin muutaman kerran yksittäistä okseria sekä sen jälkeen pysty-okseri -linjaa. Maikulla oli ihan into piukassa, mutta hyvä että toisella on hauskaa! Maija sitä sanoikin että meidän meno näytti jo tosi paljon paremmalta ja mä en enää näyttänyt siltä että pelkään henkeni edestä ;)

Tässä video pysty-okseri verkkalinjalta;



Aika pian tämän jälkeen alettiin tulla jo rataa. Se oli aika yksinkertainen. Me tultiin noin 80cm korkeudella, jokunen este taisi olla 90cm. Se on meille tällä hetkellä ihan hyvä korkeus, ainakin niin kauan kunnes tulee lisää varmuutta hyppäämiseen. Eihän sinäänsä se korkeus ole meidän ongelma, vaan se itse ratsastus.

Tultiinkin kivasti kolme kertaa putkeen se rata. Ensimmäisellä kerralla Mailis meni LUJAA! En tiedä kuinka kaahotukselta se oikeasti näytti, mutta ainakin se tuntu varsin hallitsemattomalta.. Kuuden laukan väli neljällä, se on jo saavutus!

Toisella kierroksella meni jo vähän paremmin. Muutama lähestymisvirhe tuli, muttei mitään aivan kamalaa. Mailis tuli muutamissa väleissä jopa vähän takaisinkin! Olin kyllä jo silloin ihan hengästynyt, mutta ei, Maija huutaa että tule vielä kerran.. Huh!

Kolmas kerta menikin sitten jo paljon paremmin! Ehkä oltiin molemmat jo niin loppu ettei jaksettu vängätä. Mailis tuli jo paremmin pidätteistä takaisin ja saatiin siihen kuuden laukan väliin jo viisi laukkaa!

Yleisesti oon tosi tyytyväinen, vaikka jonkun silmään tuo meno ei ehkä näytä kovin upealta. Mulla oli kuitenkin jo paljon rennompi olo, enkä ollenkaan jännittänyt hyppäämistä. Pääsin paljon paremmin jo hyppyihinkin mukaan, vaikka pari kertaa tehtiin tietty pieniä mokia.
Oli kiva saada kehuja, ainakin ollaan kehitytty :) Ja Mailiksella oli todellakin kivaa..

Tässä videolla kaksi viimeistä rataa;


Tänä viikonloppuna ei ole kisoja tai muuta erityistä ohjelmaa. Yritän kyllä itse hakea kevarin talvisäilöstä ja ajaa sunnuntaina Ypäjälle katsomaan hallikenttäkisoja!
Seuraavana viikonloppuna onkin sitten Laitilassa seurakoulukisat, joissa me mennään KN Special. Odotan aika innolla tota kisaa kun Mailis on tuntunut viime aikoina niin hyvältä.

Kuulemisiin!

Haaste hevosenomistajille!

Tämä haaste on tarkoitettu niille, jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi kenet olet haastanut.

Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta.
- Mailis on 8 -vuotias FWB tamma. Sen nykyisestä tasosta en osaa sanoa kun ei olla paljoa vielä kisattu, mutta se osaa vaikka mitä ja hyppää taloja.
Luonteeltaan Mailis on Tamma. Mieliala vaihtelee päivittäin, yleensä kuitenkin se on ihan hauska kaveri. Paitsi jos kosket Hänen Arvonsa mahaan tai takajalkojen väliin. Silloin kannattaa väistellä hampaita. Vaikka Mailis on välillä vähän kärttyinen, on se kuitenkin tosi hassu ja lempeä hevonen.

Hevoset vai ponit? Miksi?
- Hevoset. Poneja en ole ratsastanut vuosiin, vaikka niistä pidänkin. Oon liian nössö ratsastamaan poneja! Ponithan on lähempänä helvettiäkin.. ;)

Poker, 175cm ruuna joka oli mulla syksyn ylläpidossa

Falkki oli myös aika iso, n. 167cm

Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?
- Ööh täytyy sanoa Pauli. Aloin ratsastaa sillä itsenäisesti ehkä joskus 7/8 vuotiaana, yleensä kuitenkin ratsastus koostui tippumisista, ponin pyydystämisestä ja uudelleen tippumisesta..

Kumpi parempi, kengällinen vai kengätön? Hevosesi kenkien koko? (Jos se on kengässä)
- Kengällinen jos hevonen liikkuu aktiivisesti. Mailiksella on muutenkin koko vuoden ympäri hokkikengät jalassa, kenttäratsu kun on.
Oiskohan Maikulla kakkoset jalassa?

Klippaus: puolesta vai vastaan?
- Puolesta, jos hevonen liikkuu aktiivisesti. Falkin klippasin edellistalvena, Mailista en nyt klipannut kun ei se muutenkaan mitään karvaa kasvattanut..

Tarhaako hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?
- Aina yksin. Tai, no, kyllä Pauli on suokkitammansa kanssa samassa tarhassa mutta ne ovatkin toistensa seuralaiset. Mun hevosia en ikinä pidä porukassa, vaikka olisivatkin kuinka kilttejä. Vältän riskejä :)

Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vai ulkonäkö (kuten väri)?
- Ensin ajattelin sanoa heti että luonne, mutta jos ulkonäköön lasketaan rakenne, niin silloin ehdottomasti ulkonäkö. Värillä mulla ei ole mitään väliä(oikeasti! Vaikka menossa jo kolmas musta hevonen ;) ) mutta rakenteella on.
Sanoisin että on helpompaa työstää hevosta jolla on vähän villimpi luonne, mutta hyvä kroppa(lue= Mailis), kuin hevosta jolla on suoraansanoen huono rakenne mutta tosi kultainen luonne.

Värillä ei ole väliä. Ylläpitoheppa Poksu oli ainakin uniikki :)

Millainen on hyvä hevosblogi?
- Varmaan sellainen mitä ihmiset jaksavat lukea. Hyviä tekstejä, paljon kuvia/videoita ja silmää miellyttävä ulkoasu. Plussana ainakin mulle on, että blogin kirjoittajassa tai hänen hevosessaan on jokin erilainen asia joka kiinnittää huomion.

Pahin tippumisesi?
- Hmm. Varmaan kun pari kesää sitten jäin sellaisen kivan tankkerimallisen eestinhevosen alle. Se poni oli kyllä itse piru ponin ruumiissa. Long story short; poni veti esteestä kuperkeikan ja mulla jäi jalat alle, tuloksena näin vuosienkin päästä sietämättömät polvikivut. Jes! No, mieluummin kyllä polvet kuin pää!

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?
- Voi luoja.. Mitä tähänkin sanoisi.. Mitä kuvittelette, hevosia ollut omassa tallissa n. 15 vuotta, muutamia klipattuja kilpahevosia(juoksijoita), yliherkkiä lämppäreitä ja vielä kylmänherkempiä puoliverisiä :D Ja itse vielä olen totaalinen loimiaddikti.. Kyllä noita useampia kymmeniä tuolla varmaan on.

Mailiksen edustusloimi Merjan tallin koulukisoissa helmikuussa

Kuinka usein hevosesi liikkuu?
- Mailista pyrin liikuttamaan joka päivä. Totuus kuitenkin on, että n. 6 kertaa viikossa. Jokaisesta vapaapäivästä joudun kärsimään seuraavana päivänä kun poni on "hieman" pirteänä..

Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?
- Ehdottomasti varovainen! Täysi nössö. Nyhverö. Vauveli. Villasukka. Nyt kyllä Mailiksen tulon jälkeen mun on ollut pakko kiskoa jostain viimeisestä nurkasta hippunen rohkeutta, ei tuon kanssa muuten pärjää.

Mainio lainaus Geoff Billingtonilta;  "When approaching a huge fence, my bum starts twitching like a bunny rabbits nose!"


En nyt haasta ketään, kun melkein kaikki ovat tämän jo tehneet. Ajattelin kuitenkin että tää on ihan kiva lisä näinkin uuteen blogiin :)

Tän päivän ratsastus oli varsin epäonnistunut; en päässyt edes selkään asti. Maikulla kun ei ole tilsakumeja, niin ei se pystynyt tuolla kentällä edes kävelemään.. Se kyllä aurattiin, mutta siihen jäi silti pieniä lumikerroksia, ja Mailikselle tulee tosi helposti tilsat kun sillä on jotenkin niin syvät kaviot.

Huomenna paremmin! :)

Lisäsin muuten tuonne sivupalkkiin nyt vähän kisakalenteria! Teen kyllä jossain vaiheessa tarkemman postauksen meidän tämän kauden tavoitteista..

Kuvia Ratulta!

Mailis on tällä viikolla treenaillut ihan normaalisti. Keskiviikkona päätin olla rohkea ja pystytin ristikon kentälle. Tähän mennessä kotona hyppääminen ei ole sujunut mitenkään hehkeästi, vaan Maikku on pelleillyt ja sikaillut ihan totaalisesti.

Nyt kuitenkin se oli super! Ristikko ei ollut kovin iso, kannattimet olivat 70cm kohdalla. Mutta korkeus ei ole se ongelma, vaan mun oma pää. Mä en vaan uskalla. Nyt kuitenkin uskalsin, eikä ollut mitään ongelmaa! Tultiin ensin pääty-ympyrällä kavalettia, joka meni tosi kivasti. Sen jälkeen vain päätin että tulisin ristikon. Mä pitäisin sen käden kevyenä ja pohkeen kiinni.

Tultiin vain ehkä kolme tai neljä kertaa per suunta, kun se meni niin kivasti. Mailis oli tosi fiksu, ja Mailismaisesti korvat hörössä ylihyppäsi jostain metrin korkeudelta. Kyllä tuohon saa olla aina tyytyväinen :)

Nyt viikonloppuna ei ole valmennuksia, mutta käydään ehkä maneesilla hyppäämässä jos on aikaa.. (Juhlin tänään 17-v synttäreitä niin sukulaisia saattaa ilmaantua.. Huoh)

Ekat estekisat yhdessä

Viime sunnuntaina olin saanut kerättyä jo niin paljon rohkeutta, että uskalsin lähteä ensimmäistä kertaa Mailiksella estekisoihin. Kyseessä siis oman seuran kisat Ratulla. Luokiksi valitsin 80cm ja 90cm, mutta ajattelin, että katsoisin kasikympin jälkeen menisinkö 90cm ollenkaan. Mutta hyvä että menin!

Aamulla heräsin mahdollisimman myöhään, ja silloinkin oli aikamoinen homma kiivetä sängystä. Olin edellisenä yönä tullut vasta myöhään aamuyöllä kotiin keikalta, ja sunnuntaina olikin aika kiva päänsärky koko kisapäivän ajan ;)

Väsymyksestä oli ehkä jotain hyötyäkin, kun en edes jaksanut jännittää aamulla! Mullahan on ollut Mailiksen kanssa erittäin paha tapa jännittää hyppäämistä, mutta nyt lähdin yllättävän rennoin mielin hyppäämään. Mailis hyppää ihan mitä vain ja ihan mistä vain, mutta jotenkin se mun rohkeus ei ole vielä palannut hyppytauolta..

Kisapaikalla oltiin kyllä ihan liian ajoissa kun ei ollut mitään aikatauluja, mutta eipä se paljoa haitannut kun katsottiin edellisiä luokkia ja juteltiin kavereiden kanssa. 

Huomasin heti, kun kävelin Mailiksen kanssa kohti verkka-aluetta, että se hevonen oikein pullisteli kaikkia lihaksiaan ja nosteli jalkoja :D Kauhee prinsessa, aina pitää olla esittämässä. 

Verkassa Mailis oli ihan SUPER! Muutaman pari kierrosta kun ravasin, mä olin vähän jännittynyt ja Maikku oli ihan ihmeissään että missä ihmeessä me oikein ollaan! Kuitenkin hetken päästä pystyin työstämään sitä, vaikka se tuntukin tosi letkeeltä ja pehmeältä. Maikku on ainakin tähän mennessä ollut aina kisapaikoilla tosi asiallinen ja kiva ratsastaa, se tuntuu jotenkin keräävän ittensä ja se todellakin ottaa kisaamisen vakavasti! Silloin mennään eikä meinata ;)

Oli tosi kiva kun verkatessa monet kaverit ja tutut kehuivat uutta hevosta, onhan se aika kivan näköinen jos se vaan haluaa olla! Harmi kun se ei ikinä kotona keskity työntekoon läheskään yhtä hyvin.. (Tänäänkin kuljettiin suurin osa ratsastuksesta poikittain, kahdella jalalla tai epämääräisessä piaffen tapaisessa askellajissa.. Kentän laidalle oli ilmestynyt valkoinen pressu!!)

Joo, takaisin verkkaan. En halunnut tehdä mitään liikaa tai liian kauan, joten kun olin ravissa tehnyt vähän avoja ja siirtymisiä, otin laukkaa kevyessä istunnassa. Mailiksella on aina tärkeää saada laukka kulkemaan, se kun tykkää varsinkin jännittyessään jäädä laukkaamaan ikään kuin paikallaan. 

Olin itse vähän jännittynyt ekaan verkkahyppyyn asti. Tulin ehkä n. 70cm pystylle, ja hups, ihan turhaan olin pelännyt. Hoin päässäni Maijan sanoja perjantain valkusta -hengitä syvään, rentouta käsi, pohje lähellä ja annat hevosen hoitaa hommansa, älä tee mitään ylimääräistä - ja ei ollut mitään ongelmaa.

Verkkahypyt oli kaikki aivan mielettömän hyviä. Tulin kaiketi kolmesti pystyn, ja kerran okserin. Sen jälkeen ravasin hetken ja varmistin että heppa on rento, ja eikun radalle!

Maneesissa olin niiin ylpeä pikku hepasta, se ei kytännyt yhtään mitään! Se oli täysin totisena, ei sillä ollut aikaa tai tarvetta pelleillä, oli sentään aika hypätä!

Rata meni ihan älyttömän hyvin. 1-3 esteillä ei mitään ongelmaa, nelosella tuli vähän pohjaan ja hassu hyppy(mun olisi pitänyt vähän paremmin päästää kädellä), mutta sitten loppurata menikin hienosti. 8 esteen jälkeen meidän tasapaino vähän meni kun Maikku hyppäskin hieman vinoon ja pohja oli siitä kohtaa aavistuksen pehmeä, mutta ei se menoa haitannut.

)

Olin niin tyytyväinen! Ennen seuraavaa luokkaa kävin kaverin kanssa vähän kävelemässä ja muuta, mutta menin kuitenkin aika ajoissa taas verkkaamaan. 

Kävelin, ravasin ja laukkasin vain lyhyesti sekä otin yhden ainoan hypyn 90cm pystylle. Siinäkään ei ollut mitään ongelmaa, joten menin odottelemaan vuoroani maneesille.

90cm eka hyppy tuli ehkä aavistuksen pohjaan, mutta silloin sain myödättyä kädellä niin se ei menoa haitannut. Kakkoselle taas tuli ihan järkky hyppy :D Tein mun perusvirheen; en nähnyt paikkaa, jäin jännittämään ja pitämään kädellä joten Mailis tuli pohjaan ja vei mut siitä jänisloikalla yli. Yritin siinä vähän ryhdistäytyä ja kolmonen menikin oikein hienosti, neloselle taas hassu hyppy. Siinä kohtaa vähän suutuin itselleni. Loppurata menikin paljon paremmin!

)

Yleisesti en olisi voinut olla tyytyväisempi. Mailiksella tuolla ei ollut pienintäkään ongelmaa, se on kuitenkin hypännyt isoja luokkia ja se tietää mitä se tekee mutta mä en! Nyt tosin sain vähän varmuutta kerättyä ja tuli sellainen tunne, että kyllä tämä tästä lähtee!

Täytyy nyt vain hypätä säännöllisesti ja kisata aina kun mahdollista. Aion mennä noita 80cm ja 90cm niin kauan kunnes oon saanut tarpeeksi varmuutta, ja varmaan joskus alkukesästä aletaan menemään 90cm lisäksi myös metriä :) 

Ja tarina jatkuu

Moikka kaikille! Tuli tässä huomattua, että uuden blogin aloitus on erittäin hankalaa puuhaa. Pitkään olen tätä jo lykännyt, mutta nyt, yli puolen vuoden tauon jälkeen on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja aloittaa uudestaan uuden hevosen kanssa.

Joku varmaan voi mut muistaakin edellisestä blogistani, jossa kerroin Falkors -ruunani kuulumisia. Falkin lopetuksen jälkeen lopetin sen blogin, mutta nyt pitkän mietiskelyn jälkeen päätin yrittää uudestaan.

Mitäpä sitä kirjoittaisi? Tarkemmat esittelyt niin minusta kuin hevosestakin löytyy erillisiltä sivuilta, mutta tässä tiivistettynä;

Olen siis Ida, pian 17-vuotias (perjantaina!) lukiolainen Liedosta. Hevosenomistajuutta on virallisesti takana jo 15 vuotta, hevosia on ollut 8, joista on tällä hetkellä kolme jäljellä. Vanhempani ovat molemmat hevosihmisiä, joten minulle on aina ollut luontevaa olla hevosten lähellä.

Falkin kanssa kisasin enimmillään helppo A & 110cm luokkia. Pari tuttariakin ehdittiin startata ennen kuin Falkilla todettiin sädeluuontuma. Falkki ei ollut mikään kevyin ja nopein estehirmu, vaan aika löysäkinttuinen kaveri. Kisasimme siis eniten koulua, ja vielä ihan kivalla menestyksellä. Kenttäratsastus kuitenkin vei mukanaan jo ensimmäisistä maastoesteistä, joten pitihän nyt tietenkin mennä ostamaan uusi kenttähevonen talliin.

Talli tosiaan löytyy omasta pihasta. Vanhasta navetasta rempatussa tallissa on kaksi hevoskarsinaa ja yksi ponikarsina, rehuhuone, satulahuone, heinävintti ja muut perusjutut. On siellä toki myös isäni ja veljeni rakentama kuntosali, johon kuljetaan rehuhuoneen kautta!

Vanhan tallin kaveriksi valmistui viime vuonna kahden hevosen siirtotalli. Talli on kiva ja hyvin tehty, karsinoiden välissä on pieni käytävä, johon saa varusteita ja vaikka rehuja. Tällä hetkellä siirtotalli on kuitenkin tyhjänä.

Tallin vierestä löytyy myös kenttä ja siihen kuuluva estekalusto. Se on ehkä noin 25x40m kokoinen, joka on ihan riittävä yhdelle tai kahdelle ratsukolle. Hevoskaluston vaihtuessa kenttää laajennettiin, samalla kun myös tarhat rakennettiin uudelleen.

Uljaana ratsuna toimii tällä hetkellä neiti Mailis. Mailis, oikealta nimeltään Piccola Peste, on 8-vuotiaaksi kääntynyt FWB-tamma joka on erittäin tietoinen tallin prinsessan tittelistään. Mailiksen on kouluttanut ja kasvattanut valmentajani Pauliina Marttila, jonka luona Maikku asui Englannissa viimeiset neljä vuotta. Minulle suomeen se tuli 2.10.2013.

Maikku osaa olla tosi jääräpäinen Tamma, mutta se kuitenkin rakastaa työntekoa. Eli mitä paremmin mä osaan laittaa sen töihin, sitä kiltimmin se on! Meillä on ollut paljon ongelmia ja ryppyjä yhteistyössä, mutta pikkuhiljaa kaikki alkaa selviytyä. Niin kuin on sanottu, tammoja sisäänajetaan ainakin puoli vuotta.

Pääsääntoisesti minua valmentaa siis Pauliina Marttila (aina kun hän käy suomessa). Nyt olen kuitenkin tämän vuoden puolella alkanut käymään Maija Yli-Huhtalan valmennuksissa, niin este -kuin koulupuolellakin. Syksyllä taas meitä koutsasi Terhi , joka kylläkin lähti takaisin Tanskaan vuoden vaihtuessa. 2/3 mun valmentajista siis asuu ulkomailla, jes!

Ugh, olen puhunut. Saas nähdä miten tämä bloggaaminen taas lähtee käyntiin, vähän on kyllä aivot ruosteessa.

Ajattelin kirjoittaa ainakin tässä lähipäivinä postauksen viime sunnuntain estekisoista, jossa menimme hienolla menestyksellä 80cm ja 90cm luokat. Ja jossain vaiheessa tulossa on myös tarkempaa selostusta mun ja Mailiksen menneisyydestä.

Kuulumisiin!