Kysymyksiä, kysymyksiä?

Nyt on tämän blogin ensimmäisen kysymyspostauksen aika! Eli, laittakaa tulemaan kysymyksiä ihan mistä vaan; hevosista, minusta, yhteiskunnallisista kriiseistä jne..

Aikaa kysymysten lähettämiseen on ensi torstaihin asti eli 1.1.15!

Hyvää Joulua!

Tutustumista

Uuden hevosen kanssa on aina paljon totuttelua ja tutustumista edessä. Pelsis on tällä hetkellä karsinassaan kaverin vieressä oikein rauhallinen, ruoka maistuu ja vesi myös. 

Siitä kuitenkin näkee, että se on jonkin verran hermostunut, tai, ainakin oli päivällä kun otettiin se käytävälle pestäväksi. Raukka parka meinasi ihan alkaa tärisemään kun oli niin jännää. Kyllä se onneksi siinä vähän rauhoittui kun hieroin shampoota karvaan. 

Pesin sen siis desinfioivalla ja hoitavalla shampoolla ihan varmuuden vuoksi. Trimmasin myös harjan ja hännän. Häntä oli ihan sonnassa pitkän kuljetuksen myötä, ja harja oli ihan rasvainen ja hilseinen kun se oli muhinut kaulakappaleen alla koko matkan. Mutta ai että kun tuli ihanan puhdas pikku poitsu! Oli varmaan Pelsiksestäkin kiva päästä eroon kaikesta kuivuneesta hiestä ja sonnasta ja muusta :)

Nesteytyksestä ollaan huolehdittu ihan kunnolla, ja ihon kimmoisuus alkaa pikkuhiljaa palautua. Pelsikselle maistuu varsinkin herkkupuurot. Myös lämmin vesi kelpaa hyvin. 

Pelsis on kyllä ollut oikea hurmuri, kaikki kun siihen ihastuvat :) Vielä en ole mennyt selkään, mutta kävin kyllä aamulla ennen lumisadetta taluttelemassa. En ole vielä päättänyt, milloin sinne kipuan kun kuljetus oli kuitenkin hevoselle todella rankka. Ehkä huomenna jos siltä vaikuttaa, tai sitten vasta  joulun jälkeen viikonloppuna. 

Satulaahan meillä ei Pelsikselle ole vielä. Alkuun se saa käyttää Mailiksen koulusatulaa, joka kyllä on ehkä vähän liian leveä, mutta ei muuta kuin vällyä väliin. Mä kuitenkin rakastan satulashoppailua (ja kaikkea muutakin shoppailua, toisin kuin äitin lompakko) joten eiköhän joku penkki jostain löydy. 

Lähtötilanne. Voi pientä silakkaa!

Rakenne on kuitenkin kohdillaan. Pelsishän on aika lyhyt noin isoksi hevoseksi, eikä ollenkaan raskas.

Säkääkin löytyy. Ehkä Albion? Kieffer on ehkä vähän liian suora. Passier taas ehkä vähän liian kaareva?

 Mailis pääsi tänään onneksi töihin ennen kauheaa lumipyryä. Huomiselle on luvattu selkeää pakkaspäivää, joten meidän tie saattaa viedä hankeen pellolle! Saas nähdä mitä tuo raketti siitä meinaa ;) Pitäisköhän laittaa joskus hankilaukkailuun kypäräkamera päähän..

Yllätys!

Hellboy 

s. 2009

i. Clintord - ii. Robin Z

Koeratsastus Englannissa

Hellboy aka Pelsis saapui tänään kotiin Englannin maalta. Pelsis on tosiaan tämän blogin päätähden Mailiksen pikkuveli! Tai no, pikku ja pikku. Säkää pojalla on nimittäin sellaiset 176cm.. Pelsis on siis kasvanut todella pitkään (toivottavasti ei enää!) mutta se on silti kisannut jo kaksi kautta hyvillä tuloksilla. Tällä kaudella Pelsis on startannut pari suurinpiirtein helppo -tason kenttäluokkaa tehden aina puhtaan maaston. 

Vaikka tämä poitsu on neiti Mailiksen (aka jättiegon) veli, on se silti aika päinvastainen luonteeltaan. Se on paljon tasaisempi ja rennompi kaveri jolle käy kaikki. Selkään voi laittaa aloittelijankin, mutta Pelsis on kuitenkin ruuna - se tekee vain sen mitä pyydetään. Itse tykästyin varsinkin sen isoon ja pehmeään raviin jossa on todella paljon joustoa. Pelsiksellä on myös mieletön työmoraali, maastoesteilläkin se paineli menemään korvat hörössä vaikka kuskilla oli ehkä vähän nappulat hukassa. 

Kuljetus kesti kuitenkin viikon, ja vaikka matkalla ei sattunut erityisempiä, niin Pelsis on silti menettänyt todella paljon massaa. Se on myös kuivunut ihan reilusti. Se näyttää vähän kuivan kesän oravalta ja varsinkin kaulasta ja pyllystä on lähtenyt tavaraa ihan kunnolla. 

Odotan kuitenkin innolla miten yhteistyö lähtee sujumaan! Tekemistä on paljon, niin kuin aina nuoren hevosen kanssa. Pelsiksen kanssa kaikkein tärkeintä on voimaharjoittelu yhdistettynä riittävään lepoon. Poika pääsee kunnon lihotuskuurille! 

Mailis otti pikkuveljensä saapumisen yllättävän hyvin! Ehkä se oli vähän kade aluksi, mutta kun menin ratsastamaan ja annoin paljon porkkanaa niin kyllä sekin siitä leppyi ;) 

Ihan vain selvennykseksi; Mailis ei ole menossa yhtään mihinkään, se on vieläkin mun ykköshevonen ja saa kyllä riittävästi huomiota. Mailis kyllä kertoo sitten jos ei mielestään saa sitä tarpeeksi! :)

Ajattelin, että voisin ehkä toteuttaa kysymyspostauksen. Sellaista ei taida olla ollutkaan tässä blogissa vielä? Mitä mieltä olette? Tämä postaus varmaan kuitenkin herättää aika paljon kysymyksiä. Onko teillä ylipäätään mitään kysyttävää? :)

just another day at the office

living the dream

Tavoitteet kaudelle 2015

Pudasjärvi SM

Kuten on todettu, tämä kausi oli meille erittäin hyvä ensimmäiseksi kaudeksi. En olisi voinut mitään parempaa odottaakaan, mutta se antaa erittäin hyvät näkymät ensi kautta ajatellen. Nyt onkin aika sitten suunnata katsetta tulevaisuutta kohti.

KILPAILUTAVOITTEET 2015

♦  Junioreiden kenttä SM
♦  Joukkue SM - jos päästään joukkueeseen ;)
♦  helppo -tason jatkaminen
♦ *kuiskaus* ehkä jopa loppukaudesta 1*...?

♦  Esteillä 110cm tason vakiinnuttaminen, loppukaudesta nousu 115cm, ehkä jopa 120cm

♦  Koulussa jatketaan ensin helppo B & helppo A -tasoilla, suoritusten tason parantaminen

KOTITAVOITTEET 2015

* kouluratsastus:
♦ rentous, rentous, rentous
♦ kokoamistason nosto,  varsinkin laukassa enemmän takaosalle
♦ sulkutaivutukset kuntoon

* esteratsastus:
♦ vaihdot, vaihdot, vaihdot!!

♦ säännöllinen valmentautuminen

♦ täytyy mennä välillä myös mukavuusalueen ulkopuolelle = isoja suhteutettuja linjoja
♦ hallintaa ja laukan säätelyä ei voi ikinä harjoitella liikaa

* muut tavoitteet:
♦ rentoutta lisää varsinkin kouluradoilla, mutta myös jokapäiväisessä treenissä. Möröt hus hus!
♦ kestävyyskunnon parantaminen ja ylläpito - laukkatreenit alkavat alkukeväästä kun lepokausi on ohi
♦ paljon paljon koulu- ja esteratoja alle. Varsinkaan koulua me ei voida mennä liikaa!
♦ parannetaan yhteistyötä entisestään - tehdään töitä yhdessä sulassa sovussa

♦ pidetään hauskaa ja pysytään ehjinä! :)

Mä oon aina ollut niinsanottu big dreamer, mä tykkään mieluummin ottaa liian isoja tavoitteita kuin liian pieniä. Kunnianhimo on mielestäni yksi kilparatsastajan (ja yleisesti kilpaurheilijan) tärkeimmistä ominaisuuksista, ja ikinä ei voi unelmoida liikaa. Tietenkin pidän tavoitteet suhteellisen realistisina - eihän tässä mihinkään MM -kisoihin olla menossa. En kuitenkaan keksi yhtäkään syytä, miksi nuo ylle listaamani tavoitteet eivät voisi toteutua jos kehitys jatkuu tällä vauhdilla.

Mulla on ollut Maikun kanssa tapana nousta kilpailutasoissa varsin nopeasti, en tykkää jäädä junnaamaan paikalleni niinkuin tein Falkin kanssa kolme vuotta ihan turhaan. Nousen jollekin tasolle, vakiinnutan sen mukavan ja rennon tuntuiseksi ja siirryn eteenpäin. Mulla on kuitenkin älyttömän hyvät tukijoukot ja maailman paras valmentaja joka kyllä sanoo sitten jos meinaan haukata liian ison palan. Mailis on kuitenkin ihan super kenttähevonen ja mä luotan siihen täysin.

Kilpailuja ei kuitenkaan käytä ajatuksella "kaikki vain mihin pystyy", eikä lähdetä vetämään verenmaku suussa. Kisaamisen tulee aina olla hauskaa ja radalle pitää tehdä mieli lähteä. Olen kyllä muutaman kerran peruuttanut startin (Falkin kanssa) kun ei tuntunut siltä että sinne haluaa lähteä.

Mailis nauttii kisaamisesta ihan yhtä paljon kuin mäkin. Se on oikea prinsessa - se rakastaa olla huomion keskipisteenä. Maastoradalla ei ole hetkeäkään kun se ei painaisi menemään korvat hörössä. Se tietää jo lähtökarsinassa mitä ollaan lähdössä tekemään ja se laittaa koko sydämensä siihen. Mä uskon, että sen takia se on juuri oikea kisakumppani mulle. Meillä on samat tavoitteet. Valmentajani sanoin: "te olette kaksi perfektionistia päällekäin".

Tietenkin treenaamiseen kuuluu myös treenit ilman Mailista. Valitettavasti en ole saanut vielä äidiltä lupaa tuoda Mailista meidän salille, mutta saas nähdä ;) Mun tulee kuitenkin vietettyä siellä aikaa kolme kertaa viikossa, joskus neljä jos on aikaa.
Mun treenaamista on kuitenkin aina rajoittanut varsinkin polvien rustopehmentymäsairaus jonka vuoksi en pysty (enkä saa) juosta ollenkaan. Lenkkeily ei siis tule kuuloonkaan. Polvet ovat muutenkin varsinkin näin talvisin todella kipeät, jolloin ei meinaa pystyä sängystä nousemaan saatika lähtemään ulos tai salille. Olen kuitenkin oppinut elämään sen kanssa. Huonoina päivinä ei vaan kävellä yhtään ylimääräistä eikä tehdä jalkoja salilla.
Luojan kiitos ratsastuksessa kivut ovat todella pieniä. Tosin, vaikka se sattuisikin niin tuskin jättäisin sitä pois :)

Nyt kun juttu alkaa harhailemaan, on hyvä lopettaa. Postauksen kuvat ovat tosiaan kaikki SM -maastoradalta tämän vuoden syyskuusta.
Ensi viikolla käydään taas perinteisesti Kauppisen Minnan kouluvalmennuksessa, niinkuin ollaan käyty kohta vuoden verran joka toinen viikko. Perjantaina on myös Vuorisen Tiinan istuntavalmennus, toivotaan että ei sataisi lunta! Tai vettä. Tai räntää. Tai yhtään mitään.

Kiitos muuten vielä kaikille jotka kommentoitte viime postaukseen, tuli oikein kiva fiilis siitä :)

Ensi viikonloppuna tulossa myös kivoja uutisia. Palaillaan! Kertokaa ihmeessä mitä tykkäsitte tästä postauksesta :)

~ Kausi 2014 ~

Taas on yksi kilpailukausi saanut päätöksensä, ja on tullut aika katsoa vähän kalenteria takaperin.

Tämä kausi oli sillä tavalla erityinen, että se oli mun ja Mailiksen ensimmäinen yhteinen. Kun yhteinen taival alkoi viime vuoden lokakuussa, en olisi ikinä uskonut että yhteistyö sujuu näinkin kivasti jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Ryppyjä rakkaudessa oli nimittäin todella paljon alkuvaiheilla, mutta pikkuhiljaa niistäkin on päästy yli.

Helmikuussa kausi alkoi perinteisesti Merjan Tallin seurakoulukisoista. Helppo B -luokasta taisimme saada jotain 63%. Harjoitusravi tuntui kidutukselta ja Mailista pelotti monet asiat.

Maaliskuussa suuntasimme ensimmäisiin estekisoihimme, oman seuran pikkukisoihin. Siellä pienen harkinnan jälkeen hyppäsin 80cm ja 90cm luokat, jotka olivat kyllä näin jälkikäteen (ja kyllä silloinkin) kamalaa katsottavaa. Maikku leiskautteli pikkuesteiden yli jäätävillä ilmaloikilla kun kuski kiikkuu epätoivoisesti kyydissä. Kuulostaa hyvältä, eikö?

Maaliskuuhun sisältyi vielä myös Laitilan Ratsastajien seurakoulukisat, jossa startattiin taas helppo B. Siitä tulikin sitten 66% ja luokkavoitto, vaikka selkään rata tuntui aika kamalalta. No, kyllä ne sinivalkoset meille kelpaa!

Huhtikuussa päästiin käymään lähitallin seurakoulukisoissa (kylläpä me oltiin kouluilijoita?) vääntämässä helppo C ja B. Tällöin vedettiin meidän ennätysprossat mistään ikinä kun saatiin helposta C:stä 70% ja selkeä luokkavoitto taas kerran. Helpossa B:ssä oltiinkin muistaakseni ensimmäisiä ei-sijoittuneita.

Huhtikuussa tein myös fiksuimman päätökseni pitkään aikaan ja uskaltauduin Tiina Vuorisen istuntavalmennukseen. Luojan kiitos! Mailiksen selkä kiittää.

Huhtikuun aikana käytiin myös ekat alue-estekisat. Mentiin seuraluokka 80cm ja alueluokka 90cm. Kummastakin tuli 0vp, mutta koska en ratsastanut aikaa, jäätiin sijoitusten ulkopuolelle.

Toukokuussa  jatkettiin koulua ja startattiin seuratason helppo A -luokka Kotimäen tallilla. Siitä napattiin eka sijoitus A -tasolta tuloksella 60%. Sija oli siis huima 5., mutta olin kuitenkin ihan ylpeä Maikusta.

Yritettiin myös hakea rutiinia esteiltä, joten startattiin Kartanon tallin pienissä estekisoissa 80cm ja 90cm luokat. Taas nollaradat molemmista, mutta eipä se meno kovin siistiä ollut.

Startattiin myös ensimmäinen metrin luokkamme oman seuran alue-estekisoissa. 90cm meni kivasti nollana ja saatiinpa eka aluesijoituksemme, mutta metrissä kuskin hermot petti ja virheitä taisi tulla 8vp. Positiivinen asia on, että koko kauden aikana ei ole tuota laskematta kertaakaan tullut noin paljon virheitä!

Tuo kisa taisi olla jonkinlainen ratkaisunkohta meidän kehityksessä, sillä tuon jälkeen yhteistyö meni huimasti eteenpäin!

Kun hermot pettää niin ratsastus loppuu. Mailis pelasti. 

Kesäkuussa kisattiin kolmet kisat.

Ekat oli Ypäjän kisaviikon tuttari. Lähdettiin ensimmäistä kertaa yhdessä maastoradalle, ja kyllähän se vähän jännitti. Mailis tosin oli vain innoissaan. Ja hienostihan se meni, suht ok:lla kouluradalla (66%) ja vähän huonohkolla esteradalla (4vp) ja puhtaalla maastolla tulokseksi sai -54,8p ja viidennen sijan.

Toiset oli Salo Horse Show:n yhteydessä olleet alue-estekisat joissa hypättiin metrin luokka. Tämä oli eka rata joka oikeasti alkoi tuntua sujuvalta ja mukavalta. Siitä palkinnoksi saatiin kuudennen sijan ruusuke.

Kolmannet olivat oman seuran aluekoulukisat, joissa startattiin helppo B. Nämä menivät niin plörinäksi kuin vain kisat voivat mennä. Aikataulut kusi, ja verkka-aikaa oli ehkä viisi minuuttia. Tulos taisi olla 59%.

Heinäkuu aloitettiin myöskin kenttäkisoilla, kun startattin Keuruulla tuttari. Tämä kisa meni vähän huonommin, kun koulutuomari ei ollenkaan arvostanut meidän suoritusta ja esteiltäkin tuli yksi alas. Maasto sentään oli puhdas! Tästä kisasta saatiin vähän kohua aikaan tietyllä ruskealla sivustolla koulutuomarin toiminnan vuoksi.

Heinäkuussa ei kisattu paljoa, kun vanhempani ottivat ja lähtivät välimerelle melkein koko kuukaudeksi. Pääsin kuitenkin isoveljen kyydillä starttaamaan metsämäelle metrin luokan. Tehtiin kiva nollarata mutta ei sijoituttu.

Elokuussa käytiin vain yhdet kisat, mutta ne olivatkin sitten taas erittäin onnistuneet!

Starttasin nimittäin elämäni ensimmäisen helpon kenttäluokan Ypäjällä. Siellä tehtiin yksi meidän parhaista kouluradoista, ja silloin alkoi jo tuntua että pystyn oikeasti istumaan nätisti harjoitusravissa. Jaaaaa tuomari antoi 5 istunnasta. Että hyvää päivänjatkoa sinne tuomarinkoppiinkin sitten vaan.

Rataesteet menivät taas nollilla ja maastoon lähdettiin viidenneltä sijalta. Maasto oli mun mielestä aika helpon oloinen, vaikka tietenkin siinä lähtökarsinassa jännitti. Mailis kuitenkin suoritti kuin kone ja vei mut kaikista yli ja palkintojenjakoon asti kolmannelle sijalle! Kyllä silloin oltiin onnellisia :)

Syyskuussa olikin jännät paikat edessä. Muut lounais- ja etelä-suomen junnukenttäratsastajat eivät ottaneet haastetta vastaan mutta meikätyttö lähti pikkutamman kanssa kohti Pudasjärveä SM -kisoihin!
Ja se oli kyllä ihan mieletön kokemus, vaikka mitalia ei tullutkaan (oltiin tuloslistalla turvallisesti puolessavälissä).

ihan kuin oikea kenttäratsukko

Nämä kuvat ovatkin muuten uusia täällä blogissa!

Lempiesteeni SM -maastosta.Melkein pari metriä leveä pöytä. 

Sain siis syyskuussa iskeä SM - kokemuksen CV:seen ja jatkaa kisaamista. Käytiin loppukuusta pienissä harkkaestekisoissa hyppäämässä eka kymppi. Se meni tosi kivasti yhdellä turhalla pudotuksella. Näistä jäi erityisen hyvä mieli!

Lokakuu pyhitettiin valmentautumiselle. Kisoja ei ollut, mutta treenit sujuivat silti ihan kivasti. Tuli myös täyteen vuosi Mailiksen kanssa!

Marraskuussa käytiin kauden viimeiset kisat Merjan tallilla. En edes muuten tajunnut että meidän kausi alkoi ja loppui siellä! Nyt mentiin pitkän koulukisatauon jälkeen KN Special ja voitettiin luokka 64,4% tuloksella. Se oli todella kiva kauden päätös, sillä tuo oli ensimmäinen koulurata ikinä missä Mailis oli täysin rento ja suoritti yhteistyössä mun kanssa.

Tällainen oli meidän kausi 2014! Vuotta 2015 odotellessa ;) Tavoitepostaus on tulossa!

Toivottavasti joku sentään jaksoi lukea :)

Laiska bloggaaja

Tekosyitä tekosyitä: lukio, hevoset, pimeys.

Koulupäivät ovat pitkiä ja ankeita, bussia joutuu odottamaan yli puoli tuntia, koko ajan on pimeetä ja kylmää. Kotona olen yleensä vasta viideltä, jolloin ei kyllä oikein jää ratsastuksen ja salitreenien jälkeen aikaa paljon muuhun.

Laiskan bloggaajan olisi pitänyt kirjoittaa kiltisti Pauliinan treeneistä jo viime viikon puolella, mutta kun on saamaton niin on saamaton.
Ei siinä - sieltä ei ole mitään materiaalia videon taikka kuvien muodossa, joka vaikeuttaa kirjoittamista huomattavasti. Todettakoon vain, että hyvinhän se meni ja saatiin taas paljon hyvää oppia. Milkan blogista voit käydä lukemassa ahkeramman bloggaajan selvitykset.

Viime aikoina treenaaminen on ollut niiiin hankalaa. Neiti Ruutitynnyri on saanut vielä ylimääräistä potkua kylmistä ilmoista ja pimeistä illoista, jolloin kentän jokainen sivu on pelottava ja keskiosakin epäilyttävä.
Vaihteita on kaksi: täysillä laukkaa tai suoraan ylöspäin. No, onpahan ainakin paino takaosalla?

Sentään salitreenit sujuvat. Oman kuntosalin omistamisessa on se hyvä puoli, että sinne voi mennä vaikka keskellä yötä jos on mennyt koko ilta hullun pikkutamman kanssa taistellessa. Pystyy ainakin vähän keräämään hermoja kun saa omat musiikit keskusplayeriin soimaan.

Tulipahan muuten harrastettua raivoshoppailuakin. Yritin sanoa itselleni, etten tarvitse mitään, ainakaan uutta kypärää, mutta sellainenhan sieltä kaupasta kuitenkin kotiutui. Saappaiden kanssa. Hups?

Perussaappaat esteille, maastoradalle ja kotikäyttöön

Ja tietenkin piti vielä parantaa kouluratsastuksellisuutta John Whitaker -kypärällä.

Olen pian myös uusi autoileva ihminen - ainakin kulkupeli löytyy jo. Audi TT

Joulun odotuksia!

Mitä meidän normitreenit sisältää (kuvapostaus)

Mahdollisimman un-coolit kamppeet

Alkuravit

Kaulamuskeleiden pullistelua

Etutassujen heittelyä

Laukkaa

Kokoamisia laukassa

Paino takaosalle hop!

Lyhyttä laukkaa

Vastalaukkaa

Paljon kehuja hyvälle tammalle

Kintereet notkeeksi ja taipumaan

Ulkotakajalka töihin

Mailis on välillä jopa aika hieno

Ravityöskentelyä

Loppulaukat

Loppuravit

Kaiken a ja o on siis se, että mitkään värit eivät vahingossakaan sovi yhteen!

Mitä tykkäsitte tällaisesta vähän yksinkertaistetummasta postauksesta?