Kivat pikku maastotreenit

Ja blogihiljaisuus päättyy!

Eilen tiistaina tungettiin Milkan kanssa hevoset autoon ja lähdettiin Ypäjälle maastoesteille. Mielessä parin viikon päässä häämöttävä eka helpon luokan startti.

Ja oli kyllä hyvä reissu! Super hevonen, super valmentaja ja super seura :) Thanks! Plussana myös se että tuli ostettua uudet suitset (Whitakerin ihanat!) kun edellisistä repesi poskihihna. Hups?

En edes muista mitä kaikkea tuli tehtyä! Satulassa nimittäin vietettiin joku kaksi tuntia.. Oli kieltämättä aika rankkaa. Tosin Mailis siitäkin varmaan ekan tunnin vain hyppi pystyyn ja laukkas paikallaan. Se tais vähän innostua. Olin jo ihan varma että se on menoa nyt! Milka onneks lupas tulla vetämään stand-uppia mun hautajaisiin ;)

hei me lennetään!

taidetta? ei, äiti vaan ei pysy kameralla vauhdissa mukana

 Ensin otettiin hyppyjä kaikenlaisilla pienillä tukeilla. Mailis oli ihan sitä mieltä, että hohhoijjaa missä ne oikeat esteet on?
Kyllä me niillekin sitten päästiin. Ison veden luona tehtiin muutamia erilaisia linjoja ja hypättiin kisaviikon tuttarin radanpätkääkin. Näillä ei ollut mitään ongelmaa, mitä nyt muutama jäätävän kokoinen loikka tuli. Kiitti Mailis kun helpotat mun kyydissäpysymistä. Loikittiin myös ison ja pelottavan haudan yli muutaman kerran. Ekalla kerralla Mailis stoppas haudan eteen, mutta hyppäs kuitenkin paikaltaan. Mä tiedän että toi oli ihan mun vika - mä kun inhoan yli kaiken tuota Ypäjän isoa hautaa.. Ei sais jännittää!

Löydettiin alempaa nurmelta myös kiva linja. Tukki - tukki - helpon puolikaari - hauta. Vähän mietin että mitenköhän tuo hauta kun sitä ei oltu ennen hypätty, mutta pyh ja pah Mailista ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, yli vaan! Ekalla kerralla tultiin puolikaarelle vähän pohjaan mutta seuraavalla kerralla meni jo paremmin.

Sen jälkeen olikin jännät paikat, sillä kun palattiin takaisin isolle vedelle (joka oli muuten nyt kaikkea muuta kuin märkä, vettä ei ollut tippaakaan) valmentaja osoittaa ihan reippaan kokoista vaativan estettä joka oli Finnderbyssäkin 1* luokassa.
No ei auta itku markkinoilla, ei muuta kun laukkaa ja estettä kohti. Aaaaaand.... se menikin tosi hyvin. Hmph. Olipa tylsää. Mailis alkoi vasta nyt olla sitä mieltä, että vihdoinkin oikeita esteitä!

Tehtiin myös pari kertaa aika vinoa linjaa tuolta isolta jättiesteeltä tuttarin kulmalle neljällä tai viidellä laukalla. Ei ongelmaa siinäkään. Tai no tultiin ekalla kerralla siihen isolle vähän pohjaan joka taitaa olla videollakin. Oon kuitenkin sitä mieltä että tuon hevosen kanssa mieluummin pohjaan kuin kauas koska silloin se alkaa lennättämään mua ties mistä niihin hyppyihin :D

Viimeiseksi mentiin vielä hiekkakentälle katsomaan mitä siellä olisi. Mentiin siellä muutamia helpon/tuttarin esteitä. Ja irkkubankettia! Se oli tosi outoa. Ekalla kerralla Mailis ei oikein tiennyt mitä tehdä, niin se vain leiskautti kaamean kokoisen loikan sen tukin yli. No arvatkaa kenellä oli oksa naamassa. Sattui. Harmi kun sitä ei tullut videolle, ois ollu hauskan näköistä! Seuraavalla kerralla Mailis oli kuitenkin jo tajunnut mitä pitää tehdä ja hyppäsi sen ongelmitta.

Hypättiin vielä sellaista jyrkän mäen päällä olevaa laavua. No, eka kerta: töks. Luultavasti sen takia etten itsekään nähnyt yhtään mitään kun aurinko juuri paistoi silmiin.. Kuitenkin tokalla kerralla tuo pikku sika tökkäs taas! Se nyt oli ihan pelleilyä jo. Kolmannella kannukset maksaan ja yli.

Viimeisenä esteenä päätettiin vielä hypätä niin ikään vaativan este, nimittäin mun painajaisten kohde; Mannerheim -este! Oon aina aluevalmennuksissa katsonut sitä kauhulla, "Onneks mun ei ikinä pidä hypätä tuota!" Niin, mitä?

Ekalla kerralla Mailis tais tuntea mun jännityksen ja stoppas kuin pieni sika, mutta toisella kerralla mentiin hienosti yli! Tuo toinen kerta onkin videolla. Tultiin vielä kolmaskin kerta, joka meni paljon sujuvammin mutta kamerasta just loppu akku.. Siihen oli kuitenkin hyvä lopettaa!

sukellus on jo kunnossa, snorkkeli vaan puuttuu!

Nyt vaan kauhulla kohti kisoja ja ensimmäistä helpon starttia. Mailiksella siinä ei ole mitään ongelmaa, ainoa mikä meidän menoa haittaa ovat mun hermot! Ei ne metriset maastarit, mutta ne 105cm rataesteet. Miten voi pelottaa puomiesteet enemmän kuin maastoesteet? Helposti näemmä!

pelätty Mannerheim -este

Käykää muuten katsomassa täältä mitä jännää Maikulle tapahtui maanantaina! ;)