Joku varmaan voi mut muistaakin edellisestä blogistani, jossa kerroin Falkors -ruunani kuulumisia. Falkin lopetuksen jälkeen lopetin sen blogin, mutta nyt pitkän mietiskelyn jälkeen päätin yrittää uudestaan.
Mitäpä sitä kirjoittaisi? Tarkemmat esittelyt niin minusta kuin hevosestakin löytyy erillisiltä sivuilta, mutta tässä tiivistettynä;
Olen siis Ida, pian 17-vuotias (perjantaina!) lukiolainen Liedosta. Hevosenomistajuutta on virallisesti takana jo 15 vuotta, hevosia on ollut 8, joista on tällä hetkellä kolme jäljellä. Vanhempani ovat molemmat hevosihmisiä, joten minulle on aina ollut luontevaa olla hevosten lähellä.
Falkin kanssa kisasin enimmillään helppo A & 110cm luokkia. Pari tuttariakin ehdittiin startata ennen kuin Falkilla todettiin sädeluuontuma. Falkki ei ollut mikään kevyin ja nopein estehirmu, vaan aika löysäkinttuinen kaveri. Kisasimme siis eniten koulua, ja vielä ihan kivalla menestyksellä. Kenttäratsastus kuitenkin vei mukanaan jo ensimmäisistä maastoesteistä, joten pitihän nyt tietenkin mennä ostamaan uusi kenttähevonen talliin.
Talli tosiaan löytyy omasta pihasta. Vanhasta navetasta rempatussa tallissa on kaksi hevoskarsinaa ja yksi ponikarsina, rehuhuone, satulahuone, heinävintti ja muut perusjutut. On siellä toki myös isäni ja veljeni rakentama kuntosali, johon kuljetaan rehuhuoneen kautta!
Vanhan tallin kaveriksi valmistui viime vuonna kahden hevosen siirtotalli. Talli on kiva ja hyvin tehty, karsinoiden välissä on pieni käytävä, johon saa varusteita ja vaikka rehuja. Tällä hetkellä siirtotalli on kuitenkin tyhjänä.
Tallin vierestä löytyy myös kenttä ja siihen kuuluva estekalusto. Se on ehkä noin 25x40m kokoinen, joka on ihan riittävä yhdelle tai kahdelle ratsukolle. Hevoskaluston vaihtuessa kenttää laajennettiin, samalla kun myös tarhat rakennettiin uudelleen.
Uljaana ratsuna toimii tällä hetkellä neiti Mailis. Mailis, oikealta nimeltään Piccola Peste, on 8-vuotiaaksi kääntynyt FWB-tamma joka on erittäin tietoinen tallin prinsessan tittelistään. Mailiksen on kouluttanut ja kasvattanut valmentajani Pauliina Marttila, jonka luona Maikku asui Englannissa viimeiset neljä vuotta. Minulle suomeen se tuli 2.10.2013.
Maikku osaa olla tosi jääräpäinen Tamma, mutta se kuitenkin rakastaa työntekoa. Eli mitä paremmin mä osaan laittaa sen töihin, sitä kiltimmin se on! Meillä on ollut paljon ongelmia ja ryppyjä yhteistyössä, mutta pikkuhiljaa kaikki alkaa selviytyä. Niin kuin on sanottu, tammoja sisäänajetaan ainakin puoli vuotta.
Pääsääntoisesti minua valmentaa siis Pauliina Marttila (aina kun hän käy suomessa). Nyt olen kuitenkin tämän vuoden puolella alkanut käymään Maija Yli-Huhtalan valmennuksissa, niin este -kuin koulupuolellakin. Syksyllä taas meitä koutsasi Terhi , joka kylläkin lähti takaisin Tanskaan vuoden vaihtuessa. 2/3 mun valmentajista siis asuu ulkomailla, jes!
Ugh, olen puhunut. Saas nähdä miten tämä bloggaaminen taas lähtee käyntiin, vähän on kyllä aivot ruosteessa.
Ajattelin kirjoittaa ainakin tässä lähipäivinä postauksen viime sunnuntain estekisoista, jossa menimme hienolla menestyksellä 80cm ja 90cm luokat. Ja jossain vaiheessa tulossa on myös tarkempaa selostusta mun ja Mailiksen menneisyydestä.
Kuulumisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti