Ja taas on poni kipeä..

Tällä kertaa ei pidetty treffejä päivystävän eläinlääkärin kanssa ähkyn merkeissä (niinkuin jo kahdesti tänä keväänä) vaan "vain" silmäongelmien.

Kun hain Paulin illalla sisälle laitumelta, huomasin että sen toinen silmä oli turvonnut umpeen. Sieltä valui ties mitä mätää ja töhnää ja koko silmän ympärys oli ihan turvonnut.

Villi arvaus on, että poni on tökännyt silmänsä johonkin korkeaan heinänkorteen tms, kun ei se muutenkaan tuolla vasemmalla silmällä mitään näe. Luojan kiitos osui tuohon jo valmiiksi sokeaan silmään, sillä muuten olisi ollut kokonaan sokea poni! Eipä tuo nytkään kovin turvalliseksi oloaan tunne vaan panikoi aina kun joku menee sen vasemmalle puolelle..

Päivystävältä saatiin onneksi silmätippoja ja kipulääkitys. Seuraavat 2-3 vuorokautta 3h välein täytyy siis käydä laittamassa tippoja silmään. Ja sen jälkeen muutaman kerran päivässä viikon oireiden loppumisesta asti.

Herää pari kysymystä; Pauli ei ole mikään enkeli käsitellä(ainakaan jos sitä sattuu tai tuntuu edes inhottavalta), joten miten mä saan laitettua niitä tippoja sille yksin? Ja kuka niitä laittaa ensi viikonloppuna kun ollaan äidin kanssa Keuruulla kenttäkisoissa? Ja miten mä pärjään tuon ponin ja sen silmän kanssa yksin 10 kokonaista päivää kun porukat ovat risteilemässä välimerellä?

Ei auta. Onneksi on kesäloma. Täytyy vain toivoa että Pauli suostuisi yhteistyöhön ja silmä paranisi nopeasti.

Mailista alkaa jo pikkuhiljaa ärsyttämään nämä yölliset heräämiset..