Ekat estekisat yhdessä

Viime sunnuntaina olin saanut kerättyä jo niin paljon rohkeutta, että uskalsin lähteä ensimmäistä kertaa Mailiksella estekisoihin. Kyseessä siis oman seuran kisat Ratulla. Luokiksi valitsin 80cm ja 90cm, mutta ajattelin, että katsoisin kasikympin jälkeen menisinkö 90cm ollenkaan. Mutta hyvä että menin!

Aamulla heräsin mahdollisimman myöhään, ja silloinkin oli aikamoinen homma kiivetä sängystä. Olin edellisenä yönä tullut vasta myöhään aamuyöllä kotiin keikalta, ja sunnuntaina olikin aika kiva päänsärky koko kisapäivän ajan ;)

Väsymyksestä oli ehkä jotain hyötyäkin, kun en edes jaksanut jännittää aamulla! Mullahan on ollut Mailiksen kanssa erittäin paha tapa jännittää hyppäämistä, mutta nyt lähdin yllättävän rennoin mielin hyppäämään. Mailis hyppää ihan mitä vain ja ihan mistä vain, mutta jotenkin se mun rohkeus ei ole vielä palannut hyppytauolta..

Kisapaikalla oltiin kyllä ihan liian ajoissa kun ei ollut mitään aikatauluja, mutta eipä se paljoa haitannut kun katsottiin edellisiä luokkia ja juteltiin kavereiden kanssa. 

Huomasin heti, kun kävelin Mailiksen kanssa kohti verkka-aluetta, että se hevonen oikein pullisteli kaikkia lihaksiaan ja nosteli jalkoja :D Kauhee prinsessa, aina pitää olla esittämässä. 

Verkassa Mailis oli ihan SUPER! Muutaman pari kierrosta kun ravasin, mä olin vähän jännittynyt ja Maikku oli ihan ihmeissään että missä ihmeessä me oikein ollaan! Kuitenkin hetken päästä pystyin työstämään sitä, vaikka se tuntukin tosi letkeeltä ja pehmeältä. Maikku on ainakin tähän mennessä ollut aina kisapaikoilla tosi asiallinen ja kiva ratsastaa, se tuntuu jotenkin keräävän ittensä ja se todellakin ottaa kisaamisen vakavasti! Silloin mennään eikä meinata ;)

Oli tosi kiva kun verkatessa monet kaverit ja tutut kehuivat uutta hevosta, onhan se aika kivan näköinen jos se vaan haluaa olla! Harmi kun se ei ikinä kotona keskity työntekoon läheskään yhtä hyvin.. (Tänäänkin kuljettiin suurin osa ratsastuksesta poikittain, kahdella jalalla tai epämääräisessä piaffen tapaisessa askellajissa.. Kentän laidalle oli ilmestynyt valkoinen pressu!!)

Joo, takaisin verkkaan. En halunnut tehdä mitään liikaa tai liian kauan, joten kun olin ravissa tehnyt vähän avoja ja siirtymisiä, otin laukkaa kevyessä istunnassa. Mailiksella on aina tärkeää saada laukka kulkemaan, se kun tykkää varsinkin jännittyessään jäädä laukkaamaan ikään kuin paikallaan. 

Olin itse vähän jännittynyt ekaan verkkahyppyyn asti. Tulin ehkä n. 70cm pystylle, ja hups, ihan turhaan olin pelännyt. Hoin päässäni Maijan sanoja perjantain valkusta -hengitä syvään, rentouta käsi, pohje lähellä ja annat hevosen hoitaa hommansa, älä tee mitään ylimääräistä - ja ei ollut mitään ongelmaa.

Verkkahypyt oli kaikki aivan mielettömän hyviä. Tulin kaiketi kolmesti pystyn, ja kerran okserin. Sen jälkeen ravasin hetken ja varmistin että heppa on rento, ja eikun radalle!

Maneesissa olin niiin ylpeä pikku hepasta, se ei kytännyt yhtään mitään! Se oli täysin totisena, ei sillä ollut aikaa tai tarvetta pelleillä, oli sentään aika hypätä!

Rata meni ihan älyttömän hyvin. 1-3 esteillä ei mitään ongelmaa, nelosella tuli vähän pohjaan ja hassu hyppy(mun olisi pitänyt vähän paremmin päästää kädellä), mutta sitten loppurata menikin hienosti. 8 esteen jälkeen meidän tasapaino vähän meni kun Maikku hyppäskin hieman vinoon ja pohja oli siitä kohtaa aavistuksen pehmeä, mutta ei se menoa haitannut.

)

Olin niin tyytyväinen! Ennen seuraavaa luokkaa kävin kaverin kanssa vähän kävelemässä ja muuta, mutta menin kuitenkin aika ajoissa taas verkkaamaan. 

Kävelin, ravasin ja laukkasin vain lyhyesti sekä otin yhden ainoan hypyn 90cm pystylle. Siinäkään ei ollut mitään ongelmaa, joten menin odottelemaan vuoroani maneesille.

90cm eka hyppy tuli ehkä aavistuksen pohjaan, mutta silloin sain myödättyä kädellä niin se ei menoa haitannut. Kakkoselle taas tuli ihan järkky hyppy :D Tein mun perusvirheen; en nähnyt paikkaa, jäin jännittämään ja pitämään kädellä joten Mailis tuli pohjaan ja vei mut siitä jänisloikalla yli. Yritin siinä vähän ryhdistäytyä ja kolmonen menikin oikein hienosti, neloselle taas hassu hyppy. Siinä kohtaa vähän suutuin itselleni. Loppurata menikin paljon paremmin!

)

Yleisesti en olisi voinut olla tyytyväisempi. Mailiksella tuolla ei ollut pienintäkään ongelmaa, se on kuitenkin hypännyt isoja luokkia ja se tietää mitä se tekee mutta mä en! Nyt tosin sain vähän varmuutta kerättyä ja tuli sellainen tunne, että kyllä tämä tästä lähtee!

Täytyy nyt vain hypätä säännöllisesti ja kisata aina kun mahdollista. Aion mennä noita 80cm ja 90cm niin kauan kunnes oon saanut tarpeeksi varmuutta, ja varmaan joskus alkukesästä aletaan menemään 90cm lisäksi myös metriä :)